KANIT



  Ensimmäiset kanimme Pummi (Lintutarhan Spaniels) ja Pulla (Harakirin Bullabossu, 8.1.2000 - 10.5.2008) muuttivat Pohjolankadulle vuonna 2000, jolloin liike siirtyi omistukseeni. Halusin kauppaan muutamia maskottieläimiä, joilla voisi välillä teettää poikasia myyntiinkin. Ajatuksena oli, että kanit saavat elellä kaupassa mahdollisimman kotoisissa oloissa ja ”kaninkasvatuksen” tavoitteena tuottaa mukavaluonteisia lemmikkejä, joita mahdolliset ostajat voisivat käydä ihastelemassa heti niiden kömmittyä pesälaatikosta maailmaa ihmettelemään. Niinpä syntyi

Pulla & A-poikueA-poikueemme  Pulla & Pummi-yhdistelmästä 9.8.2000. Poikasia syntyi 3 kpl. Riistan värinen naaras Alfa; uudessa kodissaan Emmi, musta naaras Ami ja riistanvärinen uros Adonis; uudessa kodissaan Rolle. Emmi vietti ensimmäisessä kodissaan kuutisen vuotta, mutta on nyttemmin muuttanut takaisin meidän hoivaamme.
     Pummi-parka sairastui talvella kaneilla yleiseen virustartuntaan pasteurellaan  ja kuoli hoidosta huolimatta. Ystävälläni Noralla oli mukava chinchillan värinen uroskani Pepsi ja niinpä astutimme Pullan seuraavan kerran sillä ja syntyi

 
BingoB-poikue 5.6.2001. Tässä poikueessa oli 2 melkein valkoista (siamsoopeli) naarasta Blondi, uudessa kodissaan Lumikki ja Bingo. Lisäksi riistanvärinen uros Bruno ja pienen pieni musta uros Bonsai; uudessa kodissaan Elvis. Elvistä jouduttiin aluksi lisäruokkimaan, niin pieni se oli ja jäi vähemmälle maidolle kun isommat tuuppivat sitä tieltään, mutta siitäkin kasvoi lopulta ihan kunnon kani ;). Bingossa oli heti pariviikkoisena ”sitä jotain”. Sitä saattoi käsitellä miten päin vain ja aina se oli yhtä onnellinen ja narskutteli tyytyväisenä hampaitaan. Kun häkin luukun avasi, tunki se sieltä väkisin syliin. Niin kummallinen se oli etten voinut ajatellakaan, että olisin raaskinut siitä luopua ja niin se jäi kaupalle asumaan.
    Pummin kuoltua oli hetken niin, että Pulla oli ainoa kanimme ja tuntui että Pummin tyhjään häkkiin pitäisi joku asukki löytää. Kuulin chinchillan värisestä Nelli-hermeliinistä (Hunajapupun Nelli), josta oli jouduttu perheessä luopumaan ja etsi uutta kotia. Kävin katsomassa sitä ja sen superkiltti luonne hurmasi ja niin tyhjä häkki sai uuden asukkaan. Nellille sopiva ”sulhanen” löytyi omasta takaa eli A-poikueen riistanvärinen Rolle oli isänä


C-poikueessa, joka syntyi 24.9.2001. Isoisä Pummi oli fuchs eli pitkäkarvainen ja Cappuccinomyös Nellin taustalla oli pitkäkarvaisia, joten yksi poikasista, Cappuccino-poika oli myöskin fuchs. Ihana kermanvärinen pörriäinen, jolla upea luonne. Se oli myös kani, josta en olisi halunnut luopua, mutta järjen ääni sanoi, ettei kaikkia kaneja voi itsellään pitää. Varsinkin kun se oli uros ja sukua kaikille naarailleni. Niinpä se myytiin uuteen kotiin samoin kun veljet Chili, riista ja Canny, chinchilla.
    Seuraavaksi oli taas Pullan vuoro ja edellisen hyvin onnistuneen poikueen tavoin käytettiin isänä taas Pepsiä, mutta nyt saldona oli vain yksi valtava poikanen


Domino 2.7.2002. Domppu oli huvittava kaninpoikanen. Se nautti täysin ainoan lapsen autuudesta ja imi maitoa niin paljon, että muistutti pian pientä porsasta ja nukkui selällään vatsa pystyssä . Emoltaan se oli perinyt värin (bourgogne) ja itsevarman ja itsenäisen luonteen. Dompusta toivottiin ehkä Bingon kaltaista sylikania, mutta se osoittautui kyllä varsin erilaiseksi. Uudessa kodissaan se on laittanut perheen kolme koiraa järjestykseen ja hallitsee niitä pienen diktaattorin elkein. Mainio otus!
    Bingon ollessa reilu vuoden ikäinen aloin miettiä sille sopivaa ”sulhoa” ja ihastuin Pullan kasvattajan Heidi Karosen omaan kasvattiin leijonaharja-herra Tukkaan. Tukalla oli nimensä veroinen karva ja todella kiva luonne. Se ehkä luuli olevansa enemmän ihminen kuin kani. Elikä juuri sopiva Bingo-tyttöselle. Niinpä syntyi


E-poikue, jonka neljästä poikasesta vain valitettavasti yksi jäi henkiin. Muut olivat kuolleet synnytyksen yhteydessä. Poikanen oli isänsä tavoin bourgognen värinen leijonanharjas ja sai nimekseen Elsa. Se oli todella kiva kanilapsi ja pääsi hyvään kotiin.

Nelli    Sitten oli taas Nellin vuoro ja syntyi


F-poikue 25.3.2003. Isänä oli taas oma kasvatti Rolle ja toiveena lisää fuchs-kaneja… ehkä naaras, jonka voisi jättää omaksi. Ei tullut fuchseja, mutta 3 kivaa poikasta kuitenkin. Kaikille oli koditkin valmiina jo pian niiden syntymän jälkeen eli ei tullut sitten houkutusta jättää itselle ketään. Fe; uudessa kodissa Iris, oli pieni ja siro musta naaras, joka pääsi luppakorvakanin seuraksi. Frodo; uudessa kodissaan, liikkeemme naapurustossa, Lune oli myös musta, mutta uros. Ja Funny-tyttö; uudessa kodissaan Hilla, isänsä tapaan riistanvärinen joukon johtaja, joka pääsi koiran kaveriksi.
   Pullaa yritettiin 2003-2004 taas astuttaa useampaan otteeseen, mutta se ei tullut kantavaksi. Liekö jättiläis-Domino vaurioittanut jotain viime kerralla, koska se jäi Pullan viimeiseksi poikaseksi.


BoboG-poikue 29.8.2003 oli taas Bingon ja Tukan heiniä, mutta taas vain yksi poikanen selviytyi. Se oli suloinen madagaskarin värinen leijonaharjaspoika Gandalf; uudessa kodissaan Bobo. Se jäi Käpylään monien muiden kasvattiemme tapaan ja pääsi kultaisennoutajan kaveriksi. Bobo käyttäytyykin kotonaan kuin koira. Ihana kani!
    Nelli-rassukankin piti saada poikasia, mutta se kuoli synnytykseen. Se tuntui pahalta, kun jotenkin ajatteli, että se on omaa syytä, koska on sen päättänyt astuttaa. Vaikka toisaalta, ei niitä kaneja koskaan syntyisi jos ei kukaan niitä astuttaisi. Kanien synnytyksessä on ongelmallista se, että ne haluavat synnyttää yksin kaikessa rauhassa ja yleensä vielä aamuyöstä, jolloin ketään ei ole sitten auttamassakaan jos jotain ongelmia tulee. Nellukka kuoli siis pääsiäisenä 2004. 


Hessu; uudessa kodissaan Rasmus, madagaskarin värinen leijonaharjapoika, syntyi 7.7.2004. Vanhempina taas Bingo ja Tukka. Bingon edellisten poikueiden tapaan taas vain yksi poikanen selvisi. Rasmus muutti isoisänsä Pepsin paikalle Nora-ystäväni luo. Pepsi kuoli 2003 ja Noran koti kaipasi uutta pikkukania. Kukapa olisi ollut sen sopivampi lohduttaja kuin oman kanin jälkeläinen!
    Nellin kuoltua oli taas vähän aikaa niin, että kaupalla asui vain kaksi kania; Pulla ja Bingo. F-poikueen Hilla oli kuitenkin kunnostautunut uudessa kodissaan tuhoamalla huushollia siihen malliin, että se sai lähtöpassit ja muutti takaisin puodille. Hilla on mukava kani, jonka huonona puolena tosin on se, että se on melko aktiivinen ja kekseliäs ja silppuaa kyllä kaiken mihin pääsee käsiksi. Hillalle löytyi sulhanen täältä Käpylästä. Taas Heidi Karosen kasvatti; tällä kertaa kullanvärinen  fuchs-kani Wilson.


Into 6 viikon iässäI-poikue syntyi 22.8.2004. Tyttökaneista oli kovasti kysyntää, mutta tietenkin kaikki neljä lapsukaista olivat poikia! Kaksi niistä; Iivo ja Iivari olivat chinchillan värisiä,  Illi äitinsä tapaan riistanvärinen ja Into; uudessa kodissaan Veikko isänsä sävyinen bourgogne.
     Bingon vakiosulhanen Tukka kuoli 2004 ja Bingolle sopivaa herraa etsittiin pitkään. Työkaverillani Johannalla oli leijonaharjaspoika Onni, jota yritettiin tutustuttaa Bingoon useampaan kertaan. Ensimmäisillä kerroilla Bingo ei sietänyt sitä, mutta lämpeni kyllä vähitellen ja näytti siltä että astutus onnistui. Ensimmäisestä astumisesta se ei kuitenkaan tullut kantavaksi ja seuraavastakin molemmat kaksi poikasta olivat kuolleita. Todennäköisesti yritämme vielä, koska haaveilisin itse Bingon tyttärestä, jolla voisi jatkaa sen sukua ja loistavaa luonnetta.
    2006 alkuvuodesta hoitohotellissamme oli kuukauden hoidossa risteytyskani Singa. Hilla asui samassa huoneessa ja kerran Singan ulkoillessa oli se onnistunut rysäyttämään Hillan häkin katon alas ja niin ne makoilivat paikalle tullessamme onnellisen oloisina lattialla vierekkäin. Singa oli paljon Hillaa suurempi ja pelkäsin miten mahdollinen synnytys onnistuu jos se tuli kerrasta kantavaksi. Tulihan se ja tulihan niitä ongelmiakin…


HillaJ-poikue syntyi lopulta keisarileikkauksella 17.2.2006. Poikaset olivat melko suuria ja yksi niistä oli kuollut kohtuun tukkien samalla muiden ulospääsytien. Toinen poikasista sai ilmeisesti nukutuslääkettä liikaa istukan kautta ja kuoli, mutta yksi, Justus, selvisi. Hillakin onneksi, vaikka leikkaus ja nukutus on aina suuri riski kanille.  Justus ja Hilla toipuivat leikkauksesta kylpyhuoneeni lämmössä ensimmäiset viikot. Aluksi pienokaista piti nostaa nisille imemään kun Hilla ei oikein tajunnut sitä poikasekseen, mutta parin päivän päästä se alkoi itse hoitaa sitä. Poikasesta tuli superkesy ja se kipitti aina ovelle vastaan kun menin niitä katsomaan. Uudessa kodissaan Hilloksi ristitty poikanen jäi Käpylään asumaan ja siitä kasvoi  ihan metsäjäniksen näköinen otus! Riistanväri , pitkät korvat ja suippo pää... ihana!


K-poikue 
Kesällä 2007 kauppaamme tuli lomahoitoon riistanvärinen pieni kääpiöluppakorvakani-tyttö Siiri (Olipa Kerran Gally). En yleensä tykkää luppiksista niin paljon kuin hermeliineistä, mutta pikkuinen Siiri valloitti meidän kaikkien sydämet. Se on tavattoman ystävällinen ja luppikseksi rauhallinen. Ja suloinen! Siirin omistajaperheessä oli ilmennyt allergiaa ja sovimme, että Siiri saa jäädä kaupalle asumaan. Siiri on syntynyt 1.1.2006. Ajattelin, että sille voisi tulla kivoja poikasia, mutta koska se oli kuitenkin jo 1,5-vuotias päätin, että on parasta astuttaa se ensimmäisen kerran jollain pienellä urokselle, jotta synnytys olisi mahdollisimman helppo. Pari kertaa yritettiin Bingon poika Bobon kanssa ilman "tulosta". Sitten kokeilimme asiakkaan hyvin pienikokoista leijonanharja-urosta ja tuloksena syntyi varsin sekarotuinen K-poikue 2.12.2007. Poikasia syntyi 3 kpl, kaikki eri värisiä ja kaikki tällä kertaa tyttöjä!

Kuura, Kaneli ja Killi Siiri-emonsa hoivissa

   Kuura on jännän vaaleanharmaa. Väriä ei löydy yleisesti kanejen värimaailmasta eli sille ei ole mitään nimeä, mutta kaunis se on. Vähän niin kuin kuurapintainen kallio. Kuura pitää ihmisseurasta ja nököttää mielellään silitettävänä. Se on myöskin reipas ja ahne ja melkein samannäköinen kuin Kaneli paitsi tietysti väriltään.
Madagaskarin värinen Kaneli (uudessa kodissaan Bombalurina) on koko joukon vilkkain ja itsenäisin. Se pitää kyllä kovasti seurasta ja silittelystä, mutta lähinnä silloin kun sille itselleen sopii. Se on ahne ja onkin kasvanut kooltaan muita suuremmaksi. Myös sen korvat ovat suuret ja toinen välillä vähän lerpallaan. Kaneli muutti Bobo-kanin seuraksi Käpylään.
   Pikkuinen Killi (2007-2011) on ihan eri näköinen kuin sisaruksensa. Se on pieni ja pyöreä naamastaan ja lyhyt kropastaan. Se on myös erikoisen sinertävän tummanharmaa väriltään ja sen karva taitaa kasvaa vähän pidemmäksi. Se on uskomattoman rento ja luottavainen ja istuisi sylissä vaikka tuntikausia.


LeoL-poikue   Killi jäi kaupalle asumaan ja astutettiin syyskuussa 2008 omalla kasvatilla eli I-poikueen chinchillan värisellä Iivolla (uudessa kodissa nimi on Tapsa). Tuloksena oli kaksi harmaata L-poikasta, jotka syntyivät 27.10.2008. Valitettavasti toinen kuoli jostain syystä noin viikon ikäisenä. Jäljelle jäänyt potra poika sai nimekseen Leo ja löysikin nopeasti uuden, hyvän kodin.


     
Pitkä aika mentiin ilman kaninpoikasia. Bingo oli jo niin iäkäs ettei sillä enää voinut ajatella poikasia, Hilla oli muuttanut kotiini eläkkeelle poikastenteko-hommista viimeisimmän keisarileikatun poikasensa jälkeen  ja Siirin äkillisesti menehdyttyä, huomasin yhtäkkiä Killin olevan ainoa lisääntymisikäinen kanini.

   Keväällä 2010 ostin Harakirin kanilasta kaksi uutta hermeliinikania. Tulokkaat olivat madagaskarinvärinen pieni tyttö, Harakirin Flika ja tummanruskea poika, Harakirin Bruno ”Uuno”.  Flika on aika säpäkkä nätti tyttö, joka tykkää tehdä asiat omalla tavallaan ;) Uuno on vähän arka ja rauhallinen, omissa oloissaan viihtyvä poika.
Uuno

Flika

    M-poikue      Maaliskuussa astutin sitten ensin Killin Uunolla ja tuloksena syntyi 22.4.2010 kaksi poikasta. Toinen musta, toinen harmaa.  Musta osoittautui varsin sosiaaliseksi ja mukavaksi pojaksi ja sai nimekseen Mikki, uudessa kodissaan Hugo. Harmaa oli pieni tyttö ja saikin nimekseen (pikku)Myy.  Molemmat poikaset ovat todella seurallisia, luottavaisia ja ahneita. Sisarukset löysivät nopeasti uudet omat kodit ja kesäkuussa astutin sitten myös Flikan Uunolla. Tuloksena

N-poikue, joka syntyi 25.7.2010. Tällä kertaa molemmat poikaset olivat mustia tyttöjä, Niisku ja vähän seurallista sisartaan ujompi Nyyti.  Alkuajan Flika oli oikein hyvä äiti poikasilleen, mutta kun poikaset olivat noin viisiviikkoisia, alkoi se jahdata niitä niin rajusti, että poikaset oli erotettava emästään ennen aikojaan. Tytöt asuivat kahdestaan luovutusikäisiksi ja löysivät sitten uudet kodit.  Nyyti muutti ihanan Elsa-kanin (syntynyt yhdistelmästä Bingo-Tukka) seuraajaksi Käpylään.

   Sitten olikin taas taukoa kaninpoikasten kanssa... Yritin astuttaa Flikaa muutaman kerran omalla kasvatillamme Leolla (yhdistelmästä Killi-Tapsa), mutta joko Flika ei tullut kantavaksi tai sitten poikaset syntyivät kuolleina.

O-poikue Vasta 28.4.2012 onnisti Uunon kanssa ja Flika synnytti kolme poikasta. Valitettavasti kaksi oli tehty hiekkalaatikkoon ja ne olivat menehtyneet, mutta yksi oli pesässä ja kasvoi nopeasti ainoana lapsena. Se on äitinsä tapaan madagaskarinvärinen ja nimeltään Omppu. Omppu muutti toisen kanin seuraksi heti luovutusikäisenä.